”Suomessa työn tuottavuus ei ole käytännössä kasvanut juuri lainkaan yli kymmeneen vuoteen”. Näin aloittaa Merja Saarinen Helsingin Sanomissa 4.2.2023 julkaistun artikkelinsa, missä etsitään syitä työn tuottavuuden heikkoon kehitykseen Suomessa. Taustalta löytyykin useita eri tekijöitä kuten esimerkiksi se, että Suomessa on investoitu vääriin asioihin, t&k menot ovat kutistuneet ja tuottavat yritykset on myyty ulkomaille.
Artikkelissa näkemyksiään esittää myös strategisen johtamisen professori Robin Gustafsson Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitokselta. Hän toteaa, että ”useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan johtamisen laatu vaikuttaa yrityksen tuottavuuteen. Laadukas johtaminen ja johtajan hyvä koulutustaso parantavat tuottavuutta. Gustafsson uskoo, että jos suomalaisyritysten johdossa olisi enemmän ymmärrystä ja osaamista digitaalisen tekniikan käyttömahdollisuuksista, olisivat isommatkin tuottavuusloikat mahdollisia.”
Osaamisen lisäksi Gustafsson nostaa esiin asenteen merkityksen uutta kohtaan. Hän on tutkinut työpaikkojen leikkisyyttä ja niihin liittyviä kulttuurieroja. Hänen mukaansa Suomessa ollaan varovaisempia ja suhtaudutaan työhön vakavasti, kun useissa muissa maissa tilanne on hänen tutkimuksensa mukaan erilainen. Hän on mm. huomannut, että strategiapajoissa suomalaiset ovat valmiita kokeilemaan työskentelyä legopalikoilla kerran tai kaksi, mutta muuten niitä ei pidetä hyväksyttävinä. Leikkisyydestä olisi kuitenkin hyötyä, sillä se tarkoittaa usein enemmän kekseliäisyyttä, heittäytymistä ja avoimuutta uusille ideoille ja kokeiluille.
Gustafssonin havainnot saivat pohtimaan, miksi niin usein näemme työn ja leikin vastakkaisina toisilleen. Miten paljon kyse on asenteesta? Entä mikä vaikutus on ympäristöllä, missä elämme? Missä määrin rohkenemme kokeilla uusia asioita tai jopa leikitellä niillä, pelkäämättä mitä muut ajattelevat? Millaisin keinoin voisimme edistää leikillisyyttä ja uskallusta työelämässä?
Yhden näkökulman leikkeihin tarjoaa Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta. Huizingan hengessä voi sanoa, että koko kulttuurimme perustuu kykyymme kuvitella uusia asiaintiloja ja toimia niiden mukaan. Vasta kun idea on totta mielessä, siitä voidaan tehdä totta todellisuudessa. Näin kulttuuri syntyy ajatusten leikeistä, jotka me elämme tosiksi. Saman leikin hengen voidaan katsoa olevan myös uusien oivallusten taustalla. Vaikka uudet teoriat ja käytännöt näyttäytyvät usein pitkäjänteisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena, niin taustalla ovat vaikuttaneet kykymme leikitellä ja ajatella asioilla, joita ei vielä ole olemassa.