• Markku Lahtinen

Ammatillinen vuorovaikutus – organisaation yhteinen nimittäjä


Organisaation toimintaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Huomio voi keskittyä tuotantojärjestelmän tehokkuuteen, materiaalivirtoihin, tietojärjestelmien toimivuuteen, oman pääoman riittävyyteen tai vaikkapa henkilöstöresurssin saatavuuteen ja osaamistasoon.


Jos syystä tai toisesta havahdumme jollain osa-alueella merkittäviin kehitystarpeisiin, alamme pääsääntöisesti ratkoa asioita juuri tuon kyseisen osa-alueen mahdollistamin keinoin. Taloudellisesti tiukkoina aikoina katsomme kirjanpitoa ja kohdistamme säästötoimia mielestämme vähemmän olennaisiin kulueriin. Jos tuotannossa on pullonkauloja, hankimme linjastolle uudempia ja tehokkaampia koneita. Jos tiedonkulussa nähdään haasteita, otamme käyttöön uusia ohjelmistoalustoja ja lisäämme informaatiokanavia.


Kaikki nämä toimet voivat olla perusteltuja ja ratkaista merkittävän osan havaitusta ongelmakokonaisuudesta. Mutta monesti yksin tekniset keinot eivät riitä. Niiden rinnalla on hyvä tarkastella koko organisaation toimintojen yhteistä nimittäjää, ammatillista vuorovaikutusta ja sen toimivuutta.


Perinteisesti vuorovaikutus ja tiedon kulku on nähty toimintana organisaatiorakenteen sisällä. Tieteellisen liikkeenjohdon periaatteiden mukaisesti asiat sujuvat, kunhan huolehditaan siitä, että oikea tieto saadaan oikeille ihmisille oikeaan aikaan.


Yksi monitahoisempi lähestymistapa vuorovaikutukseen on sosiologinen systeemiteoria, jonka oppi-isänä pidetään saksalaista Niklas Luhmannia. Hänen luomansa teoriapohjan puitteissa on mahdollista selittää ja tulkita niin organisaatioiden kuin koko yhteiskunnankin toimintaa sosiologisesta näkökulmasta.


Yksi systeemiteorian tunnusomaisista piirteistä on se, että vuorovaikutus nostetaan siinä teorian keskeiseksi käsitteeksi. Tällöin vuorovaikutuksen ei katsota enää olevan erillinen toiminto, joka palvelee organisaation jotain yksittäistä tarkoitusperää, esimerkiksi tiedonkulkua. Sen sijaan vuorovaikutuksen ja sen kautta syntyneiden merkitysten katsotaan itse asiassa määrittävän organisaation todellisuuden ja sitä kautta koko sen olemassaolon. Jos vuorovaikutusta ei ole, ei ole organisaatiotakaan.


Luhmannin ajatuskulku johtaa luonnollisella tavalla organisaation jäsenten toimijuuden vahvistumiseen. Osallistumalla keskusteluun jokainen voi olla mukana luomassa parempaa tulevaisuutta koko organisaatiolle.


Toinen systeemiteorian ydinkohta liittyy tietoon ja sen välittymiseen. Perinteisesti viestinnässä on ajateltu merkityksen määrittyvän lähettäjän toimesta. Vastaanottaja vain kuulee tai lukee viestin ja toteaa viestin merkityksen.


Systeemiteorian viitekehyksessä merkityksen katsotaan määrittyvän ei lähettäjän, vaan vastaanottajan toimesta. Olkoonkin, että lähettäjä on mielestään luonut selkeän ja yksiselitteisen viestin, vastaanottajalla on kuitenkin aina mahdollisuus tulkita viesti tavalla, joka sopii parhaiten hänen omaan kokemusmaailmaansa ja hänellä käytettävissään olevaan tietoon. Mitä monisyisemmästä asiasta on kyse, sitä helpommin lähettäjän alkuperäinen ajatus ja vastaanottajan viestistä tekemä tulkinta eroavat toisistaan.


Tämä johdattaa meidät vuorovaikutuksen keskeisen päämäärän äärelle. Rikkaan vuorovaikutuksen kautta meillä on mahdollisuus muodostaa yhteinen käsitys siitä jaetusta todellisuudesta, jossa toimimme. Asioista ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta silloinkin on hyvä ymmärtää toisen näkökanta ja hänen perustelunsa sille. Työyhteisössä toimimme ammatillisesta roolista käsin ja yksilöiden vuorovaikutustaidot ovatkin avainasemassa rakennettaessa haluttua vuorovaikutuskulttuuria.


Tule mukaan Henkilöstöjohdon ryhmän (HENRY ry) järjestämään webinaariin 17.11., niin kuulet mitä ammatilliset vuorovaikutustaidot ovat ja miten niitä voi vahvistaa.

Ilmoittaudu tästä webinaariin 17.11.


Teksti on alun perin julkaistu HENRY ry:n blogissa 13.10.2022.